Miltä näyttää Euroopan vihreän siirtymän tulevaisuus? Eurovaalipaneelissa keskusteltiin ilmastosta, turvallisuudesta ja luontokadosta

Kuopiossa 16.5. järjestetyssä eurovaalipaneelissa käsiteltiin ilmaston, turvallisuuden ja vihreän siirtymän keskeisiä kysymyksiä. Keskustelussa korostuivat kysymysten keskinäiset yhteydet ja vaikutus tulevaisuuteen.

Teksti: Marios Fotiou, editointi Safer Climate / Kuvat: Juhis Ranta

Paneelin juontaja, Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho (vas.) ja kommentaattori professori Arto O. Salonen.

-         Turvallisuus on kokemus siitä, että hyvä jatkuu ja nyt hyvän jatkuminen on enemmän kuin ikinä ihmiskunnan historiassa kiinni ihmisestä itsestään. Me elämme ensimmäistä kertaa ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta ja onhan se surullista myös, että emme tiedä pääsemmekö sodista ikinä eroon. Nämä molemmat asiat ovat kuitenkin ihmisistä kiinni.

Näin aloitti professori Arto O. Salonen Kuopion Rosebud-kirjakaupassa järjestetyn eurovaalipaneelin, jonka järjestivät yhteistyössä Ydin-lehti, Savonian ammattikorkeakoulu, Sadankomitea ja Safer Climate. Panelisteina toimivat eurovaaliehdokkaat Krista Mikkonen (vihr.), Venla Kajan (kesk.), Maija Kuivalainen (vas.) ja Tanja Airaksinen (sdp). Tilaisuuden juontajana oli Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho ja ehdokkaiden tieteellisenä sparraajana toimi professori Arto O. Salonen.

Salonen toivoi avauspuheenvuorossaan keskustelun menevän aiheissa syvälle ja panelistien ottavan vahvasti kantaa asioihin. Voimakkaita puheenvuoroja kuultiinkin useampia, kun keskustelun osanottajat puhuivat turvallisuudesta, luontokadosta ja ilmastosta vahvasti toisiinsa kytkeytyvinä asioina.

Ehdokkaat Krista Mikkonen (Vihreät, kuvassa vas.), Maija Koivulainen, Tanja Airaksinen (SDP) ja Venla Kajan (Keskusta).

Vihreiden Mikkonen: ”elämme itsekkyyden aikaa”

Vihreiden Krista Mikkonen nosti esiin luontokadon ja ilmastokriisin suurimpina ongelmina. Hän kuvaili nykyistä aikaa ”itsekkyyden ajaksi”, jossa vain vahvimmat selviävät ja solidaarisuus puuttuu. Mikkonen kertoi kokevansa, että Suomen nykyinen hallitus ajaa itsekkyyden politiikkaa, joka johtaa siihen, että tarvittavia toimenpiteitä ei pystytä tekemään ilmastokriisin ratkaisemiksi. Puheenvuoroissaan hän korosti, että ilmastokriisin kanssa ei voi mennä äärirajoille ja toimia vasta sitten. Mikkonen kyseenalaisti teknologian ratkaisevan roolin korostamista ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisuna. Hänen mukaansa tällainen ajattelutapa sivuuttaa helposti sen, että peuuttamattomia asioita on jo tapahtunut, ja esimerkiksi hävinneitä ekosysteemejä ei voida enää koskaan palauttaa.

EU:lta Mikkonen toivoi uusia kunnianhimoisia tavoitteita, koska korkealle asetetut tavoitteet saavat ihmiset toimimaan. Esimerkkinä hän käytti Suomen 2035-hiilineutraaliustavoitetta, joka sai järjestöt, urheiluseurat, seurakunnat ja yritykset aktivoitumaan. Taloudellisena argumenttina Mikkonen mainitsi, että on arvioitu tulevan kuusi kertaa kalliimmaksi korjata aiheuttamiamme tuhoja jälkikäteen, kuin ehkäistä etukäteen. Hän korosti päästökauppaa esimerkkinä onnistuneesta ja toimivasta sääntelystä.

-          Kun päästöille laitetaan hinta niin yritykset kyllä keksivät ratkaisuja, jotka eivät aiheuta päästöjä.

SDP:n Airaksinen huolissaan demokratian tilasta EU:ssa

Sosiaalidemokraattien Tanja Airaksinen kertoi pitävänsä Euroopan suurimpana turvallisuusuhkana demokratian murenemista. Hän nosti esille esimerkiksi Slovakian pääministeri Ficon ampumistapauksen ja Georgian tilanteen, jossa uudella lailla yritetään rajoittaa sananvapautta. Airaksinen korosti myös äärioikeiston ja venäjämielisyyden nousun uhkaa, sillä nämä estävät päätöksentekoa EU:ssa, joka vaikuttaa sekä Ukrainan tukeen että ilmastokriisin ratkaisemiseen. Hän painotti koulutuksen tärkeyttä niin rauhassa kuin ilmastoasioissa.

Airaksinen totesi ajattelevansa rauhasta samoin kuin rauhannobelisti Malala Yousafzai, joka on todennut että aseilla voit tappaa terroristin, mutta koulutuksella voit tappaa terrorismin.

Airaksinen kertoi pitävänsä luonnonvarojen suojelemista tärkeänä, mutta oli muita ehdokkaita kriittisempi ennallistamisasetusta kohtaan. Hän koki EU tasolla tehtävän säätelyn hitaaksi ja ontuvaksi, mihin vaikuttaa osittain se että jokaisessa maassa on oma, erityinen ja erilainen luontonsa. Airaksisen mukaan Suomi voisi viedä osaamista ilmastoasioissa maailmalle kunta- ja perhetasolta lähtien. Tästä osaamisesta hän nosti esimerkeiksi paikalliset kasvisruokapäivät ja kierrätyksen. Vihreän siirtymään liittyvän uuden kaivosteollisuuden Airaksinen toivoo tapahtuvan ympäristöystävällisesti eikä pelkkää taloutta ajatellen.

Keskustan Venla Kajan ja Vasemmistoliiton Maija Koivulainen korostivat kulttuurillisen muutoksen tärkeyttä

Keskustan Venla Kajan nosti tasa-arvokehityksen taantumisen ajankohtaiseksi turvallisuusuhaksi erityisesti naisille. Puolan aborttioikeuksien kaventaminen on Kajanin mielestä esimerkki tällaisesta kehityksestä. Hän piti myös ihmisten heikkenevän turvallisuudentunteen olevan uhka itsessään.

-          Ihmisten tietoisuus kriiseistä on kasvanut ja kun politiikoilla ei ole hyviä ratkaisuja näihin, niin siitä tulee turvallisuusuhka. Kun ihmiset kokevat, että eivät ole turvassa, he kääntyvät helppoja ratkaisuja tarjoavien populististen ehdokkaiden suuntaan.

Kajan totesi, että ei pidä EU:n nykyisiä hiilineutraalisuustavoitteita riittävinä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta. Hän piti silti epärealistisena nostaa tavoitteita korkeammalle, sillä ajattelee nykyisten tavoitteiden olevan jo poliittisesti hankalia. Hänestä olisi kuitenkin tärkeää, että EU:sta tulisi mahdollisemman nopeasti hiilineutraali. Kajan itse kannatti ennallistamisasetusta, vaikka hänen edustamansa Keskusta sitä vastusti.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta Kajan piti tärkeänä, että ihmiset siirtyvät kulttuurillisesti arvostamaan myös aineettomia asioita kuten luontoa. Hän muistutti, että EU pystyy avustamaan kuntia tässä antamalla rahoitusta: kunnat voisivat esimerkiksi avata luontoreittejä ihmisten lähelle, joka vahvistaisi heidän yhteyttänsä luontoon. Kajan katsoi tärkeäksi, että EU panostaisi investoinneilla teollisuuden aloihin, jossa päästöjä on paljon ja ilmastoystävällisempi teknologia on jo olemassa. Tästä hän nosti esimerkiksi terästeollisuuden.

Vasemmistoliiton Maija Kuivalainen painotti, että turvallisuutta pitäisi katsoa kokonaisuutena, jossa kaikki erilaiset uhat ovat sidottuna ja kytköksissä toisiinsa.

-          Toivoisin, että ekologisen sivistyksen aikakausi olisi sellainen, jossa siirryttäisiin kokonaisvaltaisempaan ajatteluun. Lisäksi toivon, että ymmärtäisimme, että meidän hyvinvointimme on hyvin riippuvainen ekosysteemeistä ja luonnosta sekä miten nämä liittyvät myös konflikteihin ja sotiin. Sodissa taistellaan usein myös luonnonvaroista.

Kuivalainen piti ongelmallisena suuntaa, jossa käperrytään omiin linnakeisiin ihmisoikeuksista piittaamatta. Hän kertoi esimerkkinä Suomen itärajan tilanteesta, jossa ihmisten tosiasiallinen turvapaikkaoikeus ei toteudu.

Kuivalaisen mielestä ilmastotavoitteiden pitäisi perustua enemmän tieteeseen ja korosti, että tällä hetkellä näin ei ole. Hän painotti, että ilmastotoimet eivät saa kohdistua liikaa yksittäisiin kansalaisiin ja toivoi valtioiden ymmärtävän ilmastonmuutoksen hinnan, jos siihen ei nyt reagoida. EU tasolta Kuivalainen näki tarpeelliseksi lisätä rahoitusmekanismeja tukemaan ympäristöystävällisiä toimia, sekä laittamaan luonnolle rahallisen arvon. Kuten keskustan Kajan omassa puheenvuorossaan, myös Kuivalainen näki kulttuurillisesti ongelmallisena, että ihmiset eivät arvosta tarpeeksi aineettomia asioita. Luontokadon juurisyinä hän piti kulutusyhteiskuntaa ja toivoi, että yhteiskunnallisesti ihmiset ryhtyisivät jatkossa arvostamaan enemmän myös aineettomia asioita.

Kulttuurinen muutos määrittää planeetan tulevaisuutta

-          Nykyisillä toimilla en toivoisi kenenkään olevan kokemassa sitä maailmaa, jossa ollaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Eletään kriittistä aikaa. On harmillista, että riittävä määrä ihmisiä ei ole vielä tunnistanut sitä kuinka iso kysymys se on, kun ihminen määrittää tämän planeetan tulevaisuuden. Asia on meistä kiinni ja nyt tarvitsemme kaikkia yhdistävä tarina tähän.

Salonen näkee ongelmallisena ilmiön, jossa osoitellaan muita maita ja vähätellään omia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Hän nostaa rinnastukseksi demokratian, jossa jokaisen antamalla äänellä on itseään suurempi lopputulos.

Kaikkien keskustelijoiden puheissa oli läsnä isompien kokonaisuuksien hahmottaminen ja asioiden sidonnaisuus toisiinsa. Tämän lisäksi keskustelussa toistui kulttuurillinen murros, jossa siirrymme pois kulutus yhteiskunnasta.

-          Nykyinen systeemimme sanoo, että älä nyt ihmeessä sano mikä sinulle riittää, sillä silloin talouskasvu tyrehtyisi. Tarvitsemme keskusteluun hyvinvointimurroksen: mistä siinä on kyse, että ihminen kokee elämänsä merkitykselliseksi, on tyytyväinen tässä ja nyt sekä kokee, että minulla on jonkinlainen paikka tässä kuopiolaisessa todellisuudessa, summaa Salonen.

Tapahtuma ja tämä kirjoitus on rahoitettu eurooppatiedotuksen valtionavusta.